Kuusi ohjetta...

Lukuaika 6 min. Puukkojen maailma on mielenkiintoisia aiheita täynnä – mutta kuten muissakin konteksteissa, turvallisuus tulee ensin. Tutustu Marttiinin luottoeräilijä Padraig Croken ohjeisiin, joita noudattamalla opit käsittelemään puukkoa turvallisesti ja tarkasti.

Puukot ovat erinomaisia ja monipuolisia työkaluja – mutta vain silloin, jos niitä osaa käyttää turvallisesti. Turvallisuus tulee aina ensin, olit sitten käyttämässä puukkoa, ojentamassa sitä toisille tai säilömässä sitä käytön jälkeen. Turvallisen puukonkäytön nyrkkisäännöt kattavat nuo asiat – sekä ne asiat, joita ei missään nimessä tule tehdä. Tästä tekstistä löydät tärkeimmät säännöt, joiden avulla käytät puukkoa itsevarmasti, tehokkaasti ja turvallisesti.

Verikolmio

Sääntö numero yksi! Tästä ei jousteta millinkään vertaa: ÄLÄ KOSKAAN KÄYTÄ PUUKKOA JALKOJESI VÄLISSÄ. Tämä johtuu siitä, että meillä ihmisillä sijaitsee kummassakin sisäreidessä merkittävä valtimo, femoraalinen valtimo. Sitä pitkin kulkee veri koko alavartaloon. Valtimo alkaa yläreidestä nivusten tuntumasta ja juoksee siitä polven takaosaa kohti. Tätä aluetta joskus kuulee nimitettävän verikolmioksi tai jopa kuoleman kolmioksi – ja syystä. Yksikin viilto tällä alueella voi johtaa kuiviin vuotamiseen minuuteissa. Siksi kannan mukanani aina kiristyssidettä ja hyydyttäviä laastareita. Hyvistä varusteista huolimatta täytyy muistaa, että puukon lipsauttaminen jalkojen välissä on kutakuinkin viimeinen asia, jonka haluaa tapahtuvan. 

Nyt, kun toivon mukaan takaraivoosi on taottu pelonsekainen kunnioitus verikolmiota kohtaan, on aika paneutua turvallisiin tapoihin käyttää puukkoa.

Ei näin! Älä koskaan käytä puukkoa jalkojesi välissä!

Hahmota ympäristösi

Puukon käyttöön on monta turvallista tapaa ja asentoa. Kun niistä oppii muutaman, pötkii jo pitkälle. Lähtökohtana voi pitää sitä, että puukon liikerata on vartalosta poispäin. Poikkeuksiakin toki löytyy, kuten vuoleminen rintaa kohti suuntaavalla liikkeellä – mutta ne ovat harjoittelua vaativia tekniikoita, jotka tulevat vasta sitten, kun perusteet on kunnossa. 

On myös hyvä muistaa, ettei puukkoa käyttäessä turvata pelkästään omaa selustaa, vaan myös muiden. Kun alat käyttää puukkoa, on hyvä varmistaa heti alkuun puukon piiri – alue, jonka sisäpuolella puukosta voi olla muille vaaraa. Tämän alueen hahmotat helposti: ota puukon terästä turvallinen ote (huom. älä koskaan tee tätä kahvasta pidellen!), ojenna kätesi ja liikuta puukkoa hitaasti 360 asteen kaaressa. Kahvan pääty määrittää alueen rajat – ja jokainen tämän alueen sisällä voi olla vaarassa, mikäli puukko sattuisi vuollessa tai muussa käytössä lipsahtamaan kädestä. Eli kannattaa katsoa ympärilleen, valita suojaisa paikka puukon käytölle ja antaa puukon olla aina, kun joku kulkee vierestä.

Jos puukkoa ei saa käyttää jalkojen välissä, niin missä sitten? Voit tuoda puukon ja työstettävän materiaalin vierellesi, jolloin puukon liikerata on kohti maata – tai vaihtoehtoisesti voit nojata kyynärpäälläsi polveen. Näistä tekniikoista on luvassa lisää seuraavassa tekstissä, mutta tämän verran voin jo nyt kertoa: puukkoa käyttäessä tulet hyvin harvoin tarvitsemaan koko vartalosi voimaa. Suurimman osan ajasta voima syntyy A) oikeaoppisesta otteesta ja B) kouran, ranteen ja kyynärpään hallitusta työntövoimasta. Mikäli puukkosi sohii ja nytkähtelee paineen voimasta, on mitä luultavimmin syytä korjata asentoa.

Oikea tekniikka: puukon liikerata vartalosta poispäin, kyynärpää polveen nojaten.

Terävä puukko on turvallinen puukko 

Jotta puukkosi voi tehdä työnsä, sen tulee olla terävä. Kuten hetki sitten todettiin, puukon voima syntyy oikeaoppisesta otteesta ja hallitusta voimasta. Tämä pätee vain silloin, kun puukko on terävä. Terävä puukko leikkaa puun kuitujen läpi sulavasti, mutta tylsä puukko tarttuu puuhun kiinni ja vaatii huomattavasti enemmän voimaa ja painetta. Ja mitä enemmän tarvitaan voimaa, sitä herkemmin sattuu virheitä ja haavereita. 

Jos puukko ei ole kädessä, se on tupessa

Kun käytät puukkoa, se on kädessäsi. Ja kun se ei ole kädessäsi, se on tupessa. Näin yksinkertaista se on. Poikkeuksia on vain erikoistapauksissa (esimerkiksi syödessä puukko saattaa olla lautasella), mutta pointti on tämä: puukkoa ei jätetä lojumaan. Neuvo on yksinkertainen, mutta yllättävän hankala sisäistää. Siksi siitä kannattaakin tehdä tapa heti alusta alkaen – näin kanssaretkeilijät eivät vahingossa astu puukon päälle, etkä itsekään epähuomiossa tökkää kättäsi lojuvan puukon terään. 

Puukon ojentamisen perusteet

Lähtökohtaisesti jokaisella seurueen jäsenellä olisi hyvä olla oma puukkonsa. Mutta välillä täytyy lainata puukkoa. Kun ojennat puukkoa toiselle, se kannattaa ojentaa kahva edellä ja puukon terä poispäin ja yläviistoon suunnattuna. Miksi? Tämä ote varmistaa, että molemmat osapuolet voivat pitää kiinni kahvasta samalla, kun puukon terä osoittaa poispäin käsistä. Näin terä ei leikkaa ketään, kun puukko vaihtaa käyttäjäänsä. Tätä liikettä on helpoin harjoitella ottamalla perusote puukon kahvasta ja työntämällä puukon kahvan päätyä ylöspäin pikkurillillä ja nimettömällä. Tätä kannattaa harjoitella sen verran, että taito juurtuu lihasmuistiin. Ja mikäli harjoitellessa – tai puukkoa ojentaessa – vahingossa pudotat puukon, pysy rauhallisena ja ota askel taaksepäin. Putoavan puukon nappaaminen ei koskaan ole hyvä idea. Mieluummin lovi puukon terässä kuin kädessä!

Ojenna puukko toiselle aina kahva edellä, terä poispäin ja yläviistoon suunnattuna.

Loppukaneetti turvallisuudesta

Miten kiteyttää turvallisen puukon käytön perusteet? Pitkälle pääsee, kun pitää mielessään kolme pointtia. Ensimmäinen on ympäristö: teräaseen kanssa on aina hyvä tietää, mitä – ja keitä – ympärilläsi on. Toinen on oma taitotasosi. Aina kannattaa aloittaa helpoista asioista ja harjoitella kärsivällisesti. Kolmas liittyy keskittymiseen: kun työstät puukolla, tulee huomion olla juuri siinä hetkessä. On helppoa uppoutua muihin mietteisiin, ja jopa kokeneinkin konkari saattaa epähuomiossa loukata itsensä. Siksi terve tujaus varovaisuutta on aina hyväksi! 

Lisää puukoista ensi kerralla – siihen asti, hyvää eräilyä!
Padraig

Teksti ja kuvat:
Padraig Croke
www.padraig.me